Varjosta vapauteen

Työn alla olevasta kirjasta pieni otos.

Istuin työvuorossa Lahden pääterveysaseman avohoidon asiakaspalvelupisteessä 80-luvun alkupuolella, kun eräs mieshenkilö toi sinne lääkereseptin uusintaa varten. Hämmästyin lukiessani miehen nimen ja tuijotin edessäni seisovaa miestä, joka oli biologinen isäni. Sain vaivoin sanotuksi koska resepti on noudettavissa, sitten katsoin mykistyneenä, kun isäni käveli pois. Edellisestä tapaamisesta oli kulunut noin 35 vuotta.
Kohtaamisesta toivuttua alkoi sydänalaan pikkuhiljaa nousta sääli isää kohtaan. Kudoin villapaidan ajatellen antavani sen isälle, vaikka en tiennyt mistä hänet löytäisin.  Lopulta kuitenkin päätin unohtaa isän.
Luojalla oli kuitenkin toisenlaiset suunnitelmat. Kymmenisen vuotta isän tapaamisen jälkeen olimme puolisoni kanssa autolla liikkeellä, kun hän aivan yllättäen tokaisi ”mennäänkö Kantin Mattia tapaamaan?” Järkytyin kuulemastani ja vastasin että ei ainakaan tällä matkalla. Arvelin jo, että asioiden kulkuun oli puuttunut nyt isommat ”peukalot”. Seuraavana aamuna varhain sain asiaan vahvistuksen, nimittäin minä heräsin selkeään ohjeistukseen: ”Soita osoite tiedusteluun, ota selvää, missä isäsi asuu.”
Ymmärsin todella Jumalan puuttuneen  asioiden kulkuun ja tahdoin olla kuuliainen. Yksi puhelinsoitto Lahden Maistraatin osoitetiedusteluun ja isän osoite oli tiedossa. Kahvit tippumaan, kakkua sekä pullaa pakasteesta, tykötarvikkeet koriin ja matkaan isää tapaamaan. Noustessamme Metsäpellontiellä olevan kerrostalon portaita kolmanteen kerrokseen sydämeni oli pakahtua jännityksestä, pelkäsin miten isä mahtaa tapaamiseemme suhtautua. Ovi raottui, puolisoni tiedusteltua ”haluaks nähdä likkas?” isän ilme oli paljon puhuva, ovi avautui tupakan savusta siniseen yksiöön ja me astuimme isän kotiin.
Kahvit juotuamme puolisoni kehotti minua ja isääni seisomaan selät vastakkain. Hän laski kätensä meidän päämme päälle ja sanoi: ”Olette aivan samanmittaiset.” Silloin ymmärsin, että Jumalan edessä ja silmissä isä ja minä olemme samalla viivalla.
Tapaaminen isän kanssa käynnisti pitkäkestoisen prosessin. Tiedostin kuinka tärkeää on perehtyä oman henkilökohtaisen, kuin kansamme ja maamme lähihistoriaan ja sen tapahtumiin. Ymmärsin että menneisyyttä ja historiaa en voi muuksi muuttaa, mutta sovintoon menneisyyden kanssa minulla on mahdollista päästä yhdessä käsi Jeesuksen kädessä.
Kiitollisena olen muistellut mummon ja tädin kertomuksia, jotka liittyivät lapsuuden aikaisiin tapahtumiin ja omaan historiaani. Vuosikymmeniä myöhemmin kuvasin tapahtumapaikkoja, sekä haastattelin henkilöitä jotka tapahtumista jotakin tiesivät.

Mikä minua vaivaa?

 

Hakeuduin erilaisille kursseille ja luennoille, jotka liittyivät jollakin tavalla ihmisen hyvinvointiin. Tällaisessa tilaisuudessa kuulin kolmen T-menetelmästä (Tiedosta, Tunnista, Tunnusta) ja se innosti minua eteenpäin. Aloin tiedostaa ongelmiani ja ymmärsin  että minun tulee tehdä töitä niiden selvittämiseksi. Ymmärsin että toimimattoman kodin perintö mahdollisesti rasitti  elämääni. Tiedetäänhän, että raskaana olevan äidin tunne-elämä (ei toivottu raskaus, masennus, elämän huolet) vaikuttaa jo kohdussa olevan lapsen tunne-elämän kehittymiseen. Hahmotin asian niin, että maassamme sodan jälkeen syntynyt sukupolvi, johon itsekin kuulun, maksamme ”sotavelkaa” edelleen moninaisina tunne-elämän ongelmina.
Kuusikymppisenä hakeuduin Lahden diakonian instituuttiin suorittamaan 3-vuotista lastenohjaajan perustutkintoa. Opiskeluun liittyvien tehtävien kautta tuli paneutua mm. lapsen kasvuun ja kehitykseen liittyviin eri kehitys-teorioihin. Maamme lähihistoriaan ja miten se on vaikuttanut isovanhempiemme ja vanhempiemme elämään ja käyttäytymiseen. Ja miten se liittyy ja vaikuttaa tuleviin sukupolviin.

Syyt ja seuraukset!

Epäsuorat vihan ilmaisut:  Alistaminen, hellyyden kieltäminen, hylkääminen, kohtuuttomat rangaistukset, raivonpuuskat ja traumatisoivat tapahtumat.
Seuraukset: Yleinen turvattomuus. Olin uhmakas, vihainen ja itsetuhoinen. Sairastin paljon, usein toistuvat mahakivut ja migreenikohtaukset.
Selviytymiskeinot:  Isovanhempien esirukoukset (n. 36 vuotta). ”Omistin” Jumalan sanan lupaukset. Aiheeseen liittyvä kirjallisuus sekä opiskelu.

Minun perusturva oli järkkynyt

Opiskelun edetessä oivalsin, ongelmieni juuret johtivat lapsuuteeni, perusturvan järkkymiseen. Traumaperäinen stressi- ja tunne-elämän vajeet ohjasivat alitajuisesti elämääni vuosikymmenten ajan. Menneisyys ei jää taakse unohtamalla, siksi siitä onkin hyvä olla tietoinen. Toimimattoman kodin lapsi kasvaa useimmiten turvattomaksi ja valmistautuu epäonnistumisiin.

Turvahakuinen käyttäytyminen – riippuvuudet

Hain nuoruudessani (tiedostamattani) turvallisuutta erilaisista riippuvuutta aiheuttavista kohteista, kuten  opioideista  (Dolorin Forte), tupakasta ja alkoholista. Tiedostin myöhemmin olevani myös läheisriippuvainen, työnarkomaani ja lohtusyöppö. Alkoholi, lääkkeet ja tupakka aiheuttivat henkisen riippuvuuden lisäksi fyysistä riippuvuutta. Syöminen lihotti, työnarkomania vei kaiken vapaa-ajan, eristi muista ihmisistä, aiheutti stressiä ja loppuun palamista jne.

Lopulta oivalsin, että ongelman ratkaisu ei olekaan turvallisuuden hakeminen ulkoa sisälle, vaan ratkaisu perustuu sisäisen turvattomuuden murtumiseen ja turvallisuuden kehittymiseen. Olemassa oloni oikeuden löysin Jumalan Sanan lupausten kautta. Jeremia 30:17 ja  Psalmi  139:13-18. 

Riippuvuuksien uhrit sairastavat usein todellisuudessa kaikki samaa sairautta, perusturvattomuutta, joka pakottaa olemaan jatkuvasti liikkeellä ja  hakemaan turvaa riippuvuuksista ja kokemaan jatkuvia pettymyksiä.

Yhdysvaltalainen psykologi Abraham Maslow julkaisi vuonna 1943 tutkimuksessaan Theory of Human Motivation, Maslowi´n mukaan ihmisellä on perustarpeet, jotka tulee tyydyttää riittävässä määrin – ei välttämättä täydellisesti – ennen kuin ihminen alkaa etsiä tyydytystä ”korkeammille” tarpeille. Maslowi´n teoria lasketaan kuuluvaksi humanistiseen psykologiaan.

Maslowin mukaan ihmisen tarpeiden hierarkkinen järjestys

1. fysiologiset tarpeet (hengissä säilymisen fyysiset edellytykset, kuten ruoka, juoma, hengitysilma)
2. turvallisuuden tarpeet (suojautuminen erilaisilta vaaroilta)
3. yhteenkuuluvuuden ja rakkauden tarpeet (ystävyys, rakkaus, ryhmään kuuluminen)
4. arvonannon tarpeet (itsearvostus, kunnioituksen saaminen muilta).
5. itsensä toteuttamisen tarpeet (omien kykyjen saaminen täyteen käyttöön esimerkiksi työssä tai vanhemmuudessa).

Erik H Eriksonin mukaan persoonallisuuden kehittyminen on prosessi

1. Perusluottamus vs.  perus epäluottamus noin 0 -1 v.
2. Itsenäisyys vs. häpeä ja epäily 1 – 3 v.
3. Aloitteellisuus vs.  syyllisyydentunne noin 4 – 5 v.
4. Ahkeruus vs. alemmuus. noin 6 v puberteettiin
5. Identiteetti vs. roolien hajaantuminen (varhaisnuoruus)
6. Käsittelee läheisyyden vs. eristyneisyyden ongelmaa.
7. Tuottavuus vs. lamaantuminen.
8. Viimeinen vaihe, minän eheys vs. epätoivo, saavutetaan vanhuudessa.

Tutkija Erik H. Erikson (s. 15.6.1902–12.5.1994) loi tunnetuimman elämänkaaripsykologian/psykososiaalisten kriisien teorian. Tämän teorian mukaan ihminen joutuu ratkaisemaan kriisejä eri elämänvaiheissa. Kriisit  ja ongelmat voivat olla monenlaisia, mutta kussakin elämänvaiheessa on joitakin tiettyjä ja oleellisia kriisejä. Kehittymisessä edistyminen edellyttää edellisten kriisien ratkaisua. Ratkaisematta jääneet kriisit haittaavat tai estävät myöhempien kriisien ratkaisemisen.

Elämänvaiheet ja kriisit

Vauvaikä: perusluottamus ↔ perusturvattomuus

Kriisiin vaikuttaa se, kuinka hyvin hoitaja tyydyttää lapsen tarpeet, kuten nälän. Mikäli lapsen tarpeet tulevat tyydytetyiksi, lapsi kokee perusluottamusta maailmaan. Kriisin onnistunut ratkaisu tuottaa henkilölle toivon elämyksen. Epäonnistuminen aiheuttaa epäluottamuksen ja toivottomuuden tunteita.

Varhainen leikki-ikä: itsenäisyys ↔ epäily, häpeä

Lapsen tehtävänä on ks. iässä oppia muun muassa hallitsemaan ruumiintoimintojaan. Onnistuminen kriisissä tuottaa lapselle elämyksen omasta tahdosta ja itsenäisyydestä. Liiallinen kritiikki tai ylisuojelu voi aiheuttaa lapselle häpeän tunteita ja tunteen siitä, ettei pysty itsenäisesti vaikuttamaan asioihin.

Myöhäinen leikki-ikä: aloitteellisuus ↔ syyllisyys

Kyselyiässä muodostuu lapsen yliminän ja omantunnon perusta. On tärkeää, että lapsen kysymyksiin ja ehdotuksiin suhtaudutaan asiallisesti. Lapsi voi saavuttaa näin tarkoituksen tunteen, eli tunteen siitä, että voi toimia omasta halustaan omia tarkoituksiaan varten. Mikäli lapsi saa kuulla olevansa lapsellinen ja hänen kysymyksiään pidetään typerinä, henkilö saattaa tuntea toimivansa vain muiden painostuksesta eikä osaa luoda omia tavoitteitaan.

Varhainen kouluikä: ahkeruus ↔ alemmuus

Lapsi harjoittelee yhteiskunnassa toimimista esimerkiksi koulun ryhmätöissä. Onnistuminen sosiaalisessa työskentelyssä tuottaa lapselle pystyvyyden tunteen.

Nuoruusikä: identiteetti ↔ roolien hajaannus

Erikson lanseerasi identiteettikriisin käsitteen. Mikäli nuori ei kykene tekemään päätöksiä omasta elämästään, hänestä voi tuntua, ettei hän tiedä kuka on. Kriisin onnistunut ratkaisu tuottaa oman identiteetin aitouden tunteen.

Varhaisaikuisuus: läheisyys ↔ eristäytyminen

Onnistunut eläminen toisen ihmisen kanssa ja onnistunut perheen perustaminen vahvistavat rakkauden kokemista.

Keski-ikä: tuottavuus ↔ lamaantuminen tai huolenpito ↔ käpertyminen

Kriisin epäonnistunut ratkaisu tuottaa itseensä käpertyneen ihmisen, jonka on vaikea välittää muista, ja josta tuntuu, ettei kukaan välitä hänestä. Kriisin onnistuneesti ratkaissut ihminen sen sijaan pystyy pitämään huolta toisista ja tuntemaan rakkautta.

Vanhuus: minän eheys ↔ epätoivo

Vanhuudessa on aika hyväksyä eletty elämä. Eriksonin mukaan tämän kriisin onnistunut ratkaisu tuottaa viisauden tunteen. Epäonnistunut ratkaisu tuottaa kuoleman-pelkoa ja ahdistusta menneisyydestä, jonka olisi voinut elää toisinkin.

Minun menetelmäni  -Jumalan avulla!

T = tiedostin   T = tunnistin  T = tunnustin  T = työstin  T = toimin

Tiedostin:   Ongelmia ihmissuhteissa, tunteet hukassa.
Tunnistin:  Lähihistoria, mitä oli ja on tapahtunut pahassa ja hyvässä?
Tunnustin:  Olin tehnyt virheitä ja syntiä jotka tuli selvittää. Ymmärsin että totuus vain tekee vapaaksi.
Työstin:  Opiskelu, tutkitun tiedon hankinta. Raamatun Sanan lupaukset;
Jesaja 54, Psalmi 139:13-18  ja  Psalmi 91.
Toimin:  Valokuvaus ”murhapaikoille palaaminen”, haastattelut, kuvat, kuvakirja, kirjoittaminen. Draamaesitys Naisen sydänääniä, sekä hengellisen ja fyysisen elämän tarpeista huolehtiminen.

Löytöjä matkani varrelta

Turvattomuus johtaa riippuvuuksiin

Addiktiot: Tupakan, alkoholin ja huumeiden lisäksi ihmiset ripustautuvat läheisiin, työhön ja ruokaan.

Tieto tuo monesti tuskaa, tiedostin, tunnistin ja tunnustin omat riippuvuusongelmani jo 1980-luvulla hakeutumalla erilaisille kursseille ja luennoille, jotka liittyivät jollakin tavalla ihmisen hyvinvointiin.  Tällöin kuulin kolmen T:n menetelmästä: Tiedosta, Tunnista, Tunnusta, ja se innosti minua eteenpäin. Aloin tiedostaa omia ongelmiani ja ymmärsin että minun tulee tehdä töitä niiden selvittämiseksi. Ymmärsin, että toimimattoman kodin perintö mahdollisesti rasitti elämääni. Tiedetäänhän, että raskaana olevan äidin tunne-elämä (ei toivottu raskaus, masennus, elämän huolet) vaikuttaa jo kohdussa olevan lapsen tunne-elämän kehittymiseen. Hahmotin asian niin, että sodan jälkeen syntynyt sukupolvi, johon itsekin kuulun, maksaa vielä osaltaan ”sota velkaa” moninaisina tunne-elämän ongelmina, mitä erilaisimpina riippuvuuksina.

Opiskelun edetessä oivalsin, henkilökohtaisten ongelmieni juuret johtivat lapsuuteeni, perusturvan järkkymiseen ja emotionaaliseen hylkäämiseen. Menneisyys ei jää taakse unohtamalla, siksi siitä onkin hyvä olla tietoinen. Toimimattoman kodin lapsi kasvaa useimmiten turvattomaksi ja valmistautuu epäonnistumisiin. Nuoruudessani itse hain tiedostamattani turvallisuutta erilaisista riippuvuutta aiheuttavista kohteista, kuten lääkkeistä, tupakasta, alkoholista. Tiedostin myöhemmin olevani myös läheisriippuvainen, työnarkomaani ja lohtusyöjä.  Alkoholi, lääkkeet ja tupakka aiheuttivat henkisen riippuvuuden lisäksi fyysistä riippuvuutta. Ihmisten mielipiteet ohjasivat elämääni, syöminen lihotti. Työnarkomania vei kaiken vapaa-ajan, eristi muista ihmisistä, aiheutti stressiä ja loppuun palamista. Lopulta oivalsin, että ongelmien ratkaisu ei olekaan turvallisuuden hakeminen ulkoa sisälle, vaan ratkaisu perustuu sisäisen turvattomuuden murtumiseen ja turvallisuuden kehittymiseen. Riippuvuuksien uhreina sairastamme usein todellisuudessa kaikki samaa sairautta, perusturvattomuutta. Sanonta ”kaikki vaikuttaa kaikkeen” pitää pitkälle paikkansa.

Elämän asenteen tarkastelu kannattaa!

Hyvä fyysinen ja psyykkinen  terveys lisää elämän iloa. Optimistinen elämänasenne vähentää sairausriskiä ja pidentää elinikää. Vakavakaan sairastuminen ei välttämättä alenna dramaattisesti ihmisen onnellisuutta. Rakkauden ja läheisyyden kokemukset liittävät ihmisiä toisiinsa ja luovat tukiverkoston, joka pehmentää vastoinkäymisten kokemuksia. Persoonallisuuden vahvuudet, lahjakkuudet ja sosiaaliset taidot jne. Ihmisellä on tarve etsiä merkitystä elämälleen. Sitä luovat tavoitteet, arvot, tulokset, itsearvostus ja maailmankatsomus. Myös altruistinen elämänasenne (halu toimia toisen ihmisen hyväksi) on elämän tarkoituksen kokemisessa tärkeää. Vapaaehtoisesti palvelutyötä tekevät voivat tutkimuksen mukaan hyvin, elävät keskimääräistä pidempään ja tuntevat elämänsä mielekkääksi ja arvokkaaksi. Itsearvostus ei tule muiden kustannuksella, vaan he tekevät työtä juuri siksi, että kunnioittavat ihmistä ja haluavat auttaa avun tarpeessa olevia.

Lähteet:
Rikotusta – Eheä. Seppo Jokinen. Gummerus Kirjapaino Oy 1994 Persoona 5 Persoonallisuuspsykologia. Ojanen, Anttila, Lähdesmäki, Oksala, Paavilainen. Edita Prima  Oy 2007
https://fi.wikipedia.org/wiki/Erik_H._Erikson
https://fi.wikipedia.org/wiki/Maslow%E2%80%99n_tarvehierarkia
Rami Saarniaho 2005 http://opinnot.internetix.fi/fi/materiaalit/ps/ps2/1_
kehityspsykologian_teoriat__mallit_ja_tutkimus/10_eriksonin_
psykososiaalisten_kriisien_teoria?C:D=1465729&m:selres=1465729

Tuhkasta nousee uutta elämää!