…viikonvaihteessa 17.-19.6.2022 vietimme Iloisten kohtaamisten juhlaa KRS Sanan Suvipäivien merkeissä Salpakankaalla. Ohjelma tarjonta oli kokonaisuudessaan aivan mahtava. Monia ohjelmia striimattiin, joten vielä on mahdollista osallistua Sanan Suvipäiville fb tai YouTuben välityksellä. Eero Junkkaalan pitämä Ajaton Jeesus ajassa -raamattutunti oli sykähdyttävä. Lauantai illan Ristin luona -ilta kutsui kuulijat ja katsojat Erkki Lemisen musiikin ja runojen ääreen.
Muistoja menneiltä vuosilta:
Kansan Raamattuseura järjesti Vivamossa vuonna -85 terveydenhuoltoväelle suunnatun seminaarin ”Elämän kipupisteitä”. Näillä päivillä Erkki Leminen piti raamattutunnin, ja väliajalla ohi kulkiessaan hän tokaisi minulle, ”hyppää tyttö kelkan jalaksille”. Erkki Leminen vieraili myös Salpakankaan seurakuntakeskuksessa Sanan ja rukouksen illoissa. Ostin ”kannatuksen vuoksi” C-kasetin Valoa ja Varjoja jossa Johanna Taipale nyk. Tähkäpää lauloi Erkin runoihin sovitettuja lauluja. -90 luvun alkupuolella Jumala kutsui minua viimeisen kerran ”jalaksille”. Tuolta C-kasetilta löysin elämäni ”biisin”, jonka ajatukset ovat siunanneet elämäni matkaa.
1. Ristin luona kiusatulla, / langenneella vaivatulla / paras paikka on, paras paikka on. / Siksi älä koskaan lähde, / älä minkään synnin tähden / ristin luota pois, ristin luota pois. / Ristin luona ainoastaan synnin turmelusta vastaan voitto saatu on. / Ristin luona ainoastaan / Isä armahtavi lastaan, / rauhan julistaa, rauhan julistaa. / Ristin luona kiusatulla paras paikka on.
2. Ristin luona pohja kestää, / armo putoomasta estää / kauhun kuiluihin, kauhun kuiluihin. / Ristin luona lepo koittaa, / toivo epätoivon voittaa, / sydän puhdistuu, sydän puhdistuu. / Ristin luona ainoastaan / synnin turmelusta vastaan / voitto saatu on. / Ristin luona ainoastaan / Isä armahtavi lastaan, / rauhan julistaa, rauhan julistaa. / Ristin luona kiusatulla / paras paikka on.
Melodia: Jukka Salminen 1985
Teksti: Erkki Leminen
Siionin kanteleeseen tulovuosi: 1999
Tekijänoikeudet
Melodian © Jukka Salminen
Seurasin kevättalven ja kevään 2022 aikana Hollolan srk. kh Timo Huttusen luentosarjaa ”Näin kirkko uskoo”. Kokonaisuudessaan luentosarja oli mielenkiintoinen ja rakentava.
Viimeinen luento 15.5. ”Muuttumaton muutoksessa”, nosti paljon ajatuksia ja suuria tunteita mielessäni.
Joitakin henkilökohtaisia ajatuksia tämän ”matkaosuuden” varrelta!
Jumala on Luojamme, hän on luonut meidät sukupuolisiksi Ihmisiksi, miehiksi ja naisiksi, pojiksi ja tytöiksi. Tiedän että seksuaalisella alueella tapahtuu ihmiselämässä ”vääristymiä” syystä tai toisesta joskus jo äidin kohdussa, ja eriasteisia vääristymiä myöhemmin monista eri syistä aikuisten (kasvattajien) edesottamusten, itsekkyyden tai välinpitämättömyyden tähden.
Seta ry toimii maassamme seksuaalisen tasavertaisuuden ja ihmisoikeuksien edistämiseksi myös kouluissamme, jopa päiväkodeissa.
Muutama vuosi sitten kuulin seuraavan kaltaisesta tapahtumasta. Ohikulkija huomioi päiväkodin pihan aidanvierustalla istuvan ja itkevän tytön. Ohikulkija tiedusteli itkun syytä. Nyyhkyttävä tyttö kertoi, ”en tiedä olenko tyttö vai poika”. Pistää miettimään!
Mielestäni Lasten oikeus olisi saada kasvaa ja kehittyä kaikessa rauhassa vailla seksuaalista ja tasa-arvoista opettavaa manipulaatiota niin kotona, päiväkodissa kuin koulussakin. Kaikki aikanaan lapsen/nuoren kehitysvaiheet huomioiden.
Kirkkomme tulisi todellakin olla taisteleva ja kilvoitteleva kirkko kestävien ja Jumalan mielenmukaisten arvojen ylläpitäjänä ja opettajana. Kuuntelen Raamattu kannesta kanteen radio-ohjelmaa, jossa pastori Jukka Norvanto opettaa Raamattua ja sen tulkintaa, ja sieltä muistan kuulleeni ajatuksen ”maailmassa toimitaan lihan mukaan, ja kirkossa pitäisi toimia hengen mukaan”.
Luennolla ”Muuttumaton muutoksessa” mainittu piispa Laajasalon ajatusten siteeraus sai sisimmässäni aikaan oikean tunnemyrskyn. Kuinka ihmeessä piispa (ja piispat) voivat opettaa Raamatun sanan ja opetuksen vastaisesti kirkossamme? Ajattelenkin tämän käytännön olevan yksi keskeisimmistä syistä ihmisten kirkosta eroamiselle, ja tämä on kovin surullista.
Ymmärrän kyllä, piispojenkin on helpointa nyppiä rusinat pullasta, uida myötävirtaan maailman mielen mukaan, niin ei ole vaaraa joutua maallisen oikeuslaitoksen syyttäjän ja tuomarien eteen tuomittavaksi.
Ihmettelenkin suuresti, miksi meidän tulisi aina taipua vähemmistöjen mielen mukaan? Vai onko todella niin, että joka huutaa lujemmin se voittaa, vaikkei huutaisi totuuden puolesta.
Elämäni matkan varrella oletan oppineeni kaksi asiaa, jos en mitään muuta!
1. Jumala ei siunaa syntiä, mutta Hän rakastaa syntistä ihmistä, pelastaakseen tämän iankaikkiseen elämään Jeesuksen Kristuksen Golgatan työn tähden ja kautta.
2. Jokaiselle ihmiselle maapallollamme on annettu valinnan vapaus ja mahdollisuus valita oman elämänsä polku. Raamattu opettaa, että on kaksi tietä, Tie joka vie elämään, ja tie joka vie kadotukseen, Ps. 1:1-6.
Raamattutunneilla kuultua/opittua: Suurin synti on epäusko, selän kääntäminen Jeesukselle Kristukselle. Uskoa ei oteta, se annetaan armosta lahjana jokaiselle joka sitä janoaa. Rukous on tie Jumalan luo, uskon alkajaan ja täyttäjään.
Ymmärrän jokaisen ihminen olevan vastuussa henkilökohtaisesti omista valinnoistaan, eikä valintojemme syitä/seurauksia pitäisi sysätä yhteiskuntamme eikä kirkkomme harteille. Tämä samainen Psalmi 1:1-6 koskee mielestäni meitä jokaista, kuulummeko valtaväestöön/vähemmistöön maapallollamme.
2000- luvun rakkautarina
Osallistuin opiskeluuni liittyen tammikuussa 2007 yleisöluentosarjan seuraamiseen ”Ehjä lapsen mieli”, jonka yhteistyössä toteuttivat Lahden seurakuntayhtymän diakoniatyö ja Lahden Ammattikorkeakoulu. ”Ehjä lapsen mieli” 16.1.2007 luennon aiheena oli ”Napasointu – Musiikkia vauva napanuorassa”, luennoijana FL, musiikinopettaja Kaarina Marjanen.
”Napasointu” luennoitsija jakoi meille kuulijoille sydäntä koskettavan kuvauksen afrikkalaisen kulttuurin keskeltä syntyneestä tarinasta, tarinasta joka kertoi naimaikäisestä nuoresta naisesta. Kertomus herkisti mieltäni kovin ja herätti samalla paljon syvällisiä pohdintoja rakkaudesta, ihmisen synnystä, elämästä ja elämän tarkoituksesta.
Tarina kertoi: Nuori neito tultuaan ”naimaikään” käveli etäälle kotikylästään. Meni yksinäiseen paikkaan – metsän kätköön, oli siellä niin kauan, kunnes sai tulevalle syntyvälle lapselleen lapsen ”ikioman” laulun. Hiljaisuudessa aikansa oltuaan ja odotettuaan, alkoi ”pienokaisen” laulu soida hänen sydämellään ja mielessään. Yksinäisyydessä hän opetteli tuon laulun ulkoa ja palasi sitten kotikyläänsä. Tuon ”vauvan” laulun hän sitten aikanaan opetti tulevalle lapsen isälle. Vauva alkoi aikanaan kasvaa nuoren äidin masussa. Isä ja äiti jatkoivat yhdessä lapsen oman laulun laulamista lapsen kasvaessa ja kehittyessä äidin masussa. Laulu opetettiin sitten myös kätilövaimoille ja kylän muillekin ihmisille. Äidin synnytyksen käynnistyttyä lauloivat kätilöt syntyvälle pienokaiselle jo niin tutuksi ja rakkaaksi käyneitä säveliä. Tuota ”ikiomaa laulua” laulettiin kyseiselle henkilölle kaikkina hänen merkkipäivinään koko hänen elämänsä ajan, ja lopulta hänet sen niin tutuksi käyneen laulun sanoin ja sävelin saateltiin myös viimeiselle matkallekin.
Minulle tämä tarina kertoo rakkaudesta ja välittämisestä syntyvää lasta, pientä psyykkistä ja fyysistä persoona kohtaan. Tarina oli kaunein rakkaustarina mitä koskaan olen saanut kuulla. Tarina kertoi myös siitä, että lapsi jo kohdussa sai oppia tunnistamaan rakkaiden ihmisten tutut äänet ja sen niin tutuksi käyneen sävelen. Samalla ajattelen, tästä lähtökohdasta käsin syntyvälle lapselle oli hyvät edellytykset saada kasvaa ja kehittyä terveessä varhaisessa vuorovaikutuksessa ja kiintymyssuhteessa. Elää toivottuna, odotettuna ja rakastettuna persoonana ja kasvaa terveessä sosiaalis-emotionaalisessa ilmapiirissä terveen itsetunnon omaavaksi yhteisön jäseneksi. Länsimaisessa kulttuurissamme mielestäni tästä tarinasta olisi paljon hyvää ja rakentavaa opittavaa.
Tarinan opetus puhutteli syvästi. Valmistin 3 afrikkalaista hahmoa, ja yksi heistä on ”kätilövaimo”.
Kuusijuhlan aikaan…
…odotuksen ja muistelun aikaan. Kuusijuhlamuistoja joulukuvaelmasta: Joosef ja Maria olivat matkalla Daavidin kaupunkiin, Betlehemiin, veroluetteloon kirjautumista varten.
Kuvaelmassa majatalon isäntää esitti Valtteri niminen pieni poika.
…Joosef ja Maria saapuivat pitkästä ja vaikeasta matkasta lopen uupuneina majatalon ovelle. Joosef kolkutti majatalon ovea. Majatalon isäntä avasi oven ja tiedusteli: ”mitä te haluatte?” Joosef: ”Etsimme majapaikkaa”. Isäntä vastasi pahoitellen: ”Valitettavasti majatalo on jo aivan täynnä”. Joosefin ja Marian oli jatkettava matkaa ja yösijan etsimistä toisaalta. Majatalon isäntä, (Valtteri) jäi seisomaan majatalonsa oviaukkoon katse kiinnittyneenä poistuvaan pariskuntaan. Yhtäkkiä majatalon isännän (Valtterin) poskille vierähti muutama kyynelkarpalo ja hän huusi vastoin käsikirjoitusta; ”Joosef, Joosef pysähdy, tuo Maria takaisin! Te pääsette yöksi minun omaan huoneeseeni.”
Voisiko tämä kertomus kauniimmin päättyä? Eihän se mennyt ihan käsikirjoituksen mukaan, mutta estradin majatalon isäntä (Valtteri) oivalsi, että näinhän sen pitäisikin ihan oikeasti mennä. Koska Jeesus haluaisi syntyä jokaisen ihmisen sydämen Herraksi ja Vapahtajaksi.
Profeetta Jesaja sai tiedon Jumalan sydämeltä noin 750 vuotta ennen Jeesuksen syntymää (Jesaja 9:5) ”…sillä lapsi on syntynyt meille, Poika on annettu meille. Hän kantaa valtaa harteillaan, hänen nimensä on ihmeellinen Neuvonantaja, Väkevä Jumala, Iankaikkinen Isä, Rauhan ruhtinas…”
…31.10.2021 juhlajumalanpalvelus Sovituksenkirkossa. Päivän teema oli, Antakaa toisillenne anteeksi. ”Jos te annatte toisille ihmisille anteeksi heidän rikkomuksensa, antaa myös taivaallinen Isänne teille anteeksi.” Messussa kuulimme myös aina niin koskettavan laulun Veteraanien iltahuuto, Laulavat Veljet esittämänä. Hollolan Sotaveteraanit ry vietti 55 v juhlapäivää. Huomio kiinnittyi veteraanien rintapielissä oleviin kunniamerkkeihin, ja kuinka kunniamerkkiä kantavien veteraanien rivistö harvenee harvenemistaan. Messun lopuksi seurakunta yhtyi Veteraanivirteen … ”Kun elämämme varjeltiin ja jatkoaikaa annettiin, se hyvyyttä on Jumalan, hän saakoon siitä kunnian. Luo Herra, usko sydämiin, suo apu kansan vaiheisiin, niin täällä virsi kiitoksen soi halki sukupolvien.”
Työskentelin -80 luvulla Veteraanien vastaanottoyksikössä Lahden Ahvenistonkadulla. Monen monituiset koskettavat ja pysäyttävät tositarinat sain kuulla rintamakokemuksista ja rukouksia kuulevasta Jumalasta. Kunnia ja kiitos heille, joille kiitos ja kunnia kuuluvat.
22.2.2021 …Psalmista 121:1-2 ”Minä kohotan katseeni vuoria kohti. Mistä saisin avun? Minä saan avun Herralta, häneltä, joka on luonut taivaan ja maan.” Toden totta, olen aika tumpelo tämän tietotekniikan kanssa. Unelmissani on ollut pitkään saada PowerPoint esityksistäni videon. Eilen surffailin etsien netistä ohjeita, tuntui toivottomalta. Minulla on pienestä pitäen ollut vaikeus toimia ohjeiden mukaan, (esim. virkkaus tai kudontamallit) iltarukouksessa huokailin Herran puoleen anoen viisautta tähän tehtävään. Aamulla ryhdyn työhöni, olin jo hätää kärsimässä kun ohjelma kesti ja kesti. Aikaa kului lähes 7h kunnes kilahti ”video on valmis”. Se onnistui sittenkin. Nyt video on nähtävillä fb sivullani. Video on suunnattu ensisijaisesti KoKoA ryhmän sivulle ”mainokseksi”. KoKoA on koulutetuille kokemusosaajille tarkoitettu sivusto. Meillä monilla on kertynyt paljon kokemuksia elämän matkassa ja sitä meistä moni haluaa jakaa eteenpäin, ”vertaistuellisesti”. On totta, ettei menneisyyttään voi muuttaa, mutta menneisyyden vaikutuksia on mahdollista muuttaa.
12.9.2020
…johdatuksen matkasta.
Taustaa tapahtumalle. Tammikuussa 2001 olin Matkamessuilla ja pistäydyin myös Viron osastolla. Tapasin ”merihenkisen” herrasmiehen ja tiedustelin silloin miksi ei Saarenmaalle tehdä laivaristeilyjä. Perustelut kysymykseeni, ”Saarenmaan rannikko on niin matalaa, että isoilla risteilyaluksilla sinne ei voida tehdä matkoja”. Asia oli sillä selvä.
Vuonna 1999 syksyllä järjestin ensimmäisen hengellisen ja fyysisen virkistymisen matkan Saarenmaalle. Matkojen yhteydessä solmittiin myös ystävyyssuhteita, jotka ovat kestäneet tähän päivään saakka.
Eräs Ystävistä Saarenmaalla sairastui vakavasti noin 7 vuotta sitten, taistelu elämästä tuskien uuvuttamana johti lopulta antautumiseen sairaudelle. Kesäkuussa 2020 sain tietää että Ystävämme voimat ovat lopussa ja tehostettu kipulääkitys aloitettu kotihoidossa.
Ajatus tapaamisesta tässä ajassa tuntui nyt kaukaiselta mahdollisuudelta.
Kesäkuun lopulla nettiä selaillessa osui silmiin tieto 27.–29.7.2020 Saarenmaalle tehtävästä laivaristeilystä ja 7 tunnin vierailumahdollisuudesta Kuressaaren kaupungissa. Kotona pohdittiin matkan mahdollisuutta, päädyimme varaamaan matkan. Sydämen hartain ajatus ja kysymys, olisiko mitenkään mahdollista tavata rakasta Ystävää matkan yhteydessä. Ystävämme kotiin Kuresaaren kaupungista on noin 30 kilometriä.
Muutama päivä ennen matkaamme sain tekstiviestin Saarenmaalta, Ystävämme oli siirretty Kuresaaren sairaalaan toimenpidettä varten.
28.7. tiistai-aamuna risteilyalus Viktoria 1 kiinnittyi Ninasenniemen luonnonsataman laituriin. Satama sijaitsee Saarenmaan pohjoisrannalla ja oli valmistunut vuonna 2016. Risteily oli ensimmäinen Suomesta, vastaanotto oli sen mukainen, ja saavutti myös mediahuomiota Virossa (tv-iltauutiset).
Saarenmaan valssin tahdissa siirryimme (1600 matkustajaa) jatkokuljetukseen varattuihin busseihin, sillä satamasta kaupunkiin matkaa kertyi noin 40 km maantiematkaa.
Ennen matkamme alkua olin ehtinyt jo pohtia, mitenkä jatkokuljetus voi onnistua niin valtavan väkimäärän siirtämiseksi Kuresaaren kaupunkiin. Kaikki sujui kuitenkin loistavasti ja korona-turvavälit huomioiden.
Ystävämme tapaaminen järjestyi Kuresaaren sairaalan potilashuoneessa. Tiesin ja ymmärsin että tapaamisemme on viimeinen tässä ajassa. Jäähyväisiä halatessa ajattelin, jälleennäkemisen toivossa ja taivaassa tavataan.
Kaksi kuukautta myöhemmin 8.9. taivaskutsu saavutti Ystävämme, ja hän sai siirtyä taivaan esikartanoille, odottamaan Karitsan hääateriaa.
Lohdutuksen sana Herramme Jeesuksen sydämeltä:
”Minä olen ylösnousemus ja elämä. Joka uskoo minuun, saa elää, vaikka kuoleekin, eikä yksikään, joka elää ja uskoo minuun, ikinä kuole. Uskotko tämän? ”Joh. 11:25–26.
Enkelin kosketus
Hauhon Mummulassa käydessäni minulla oli joskus mahdollisuus päästä pyhäkouluun. Kesällä 50-luvun alkupuolella olin pyhäkoulussa Sandbergin talossa, opettajana toimi Adele emäntä. Olimme saaneet opetusta Hyvästä Paimenesta, Jeesuksesta. Tunnin päätyttyä opettaja antoi jokaiselle kiiltokuvan. Minun enkelini oli pilvenhattaralla käsi poskella. Iloisina lähdimme ulos ja vertailimme kuviamme vielä talon pihapiirissä. Kun esittelin vuorollani omani, tunsin sydämessäni kosketuksen, ja samassa suuret valkoiset siivet kaartuivat ympärilleni kätkien koko olemukseni suloiseen pehmeään suojaan ja turvaan.
”Hän levittää siipensä yllesi, ja sinä olet turvassa niiden alla. Hänen uskollisuutensa on sinulle muuri ja kilpi. Et pelkää yön kauhuja, etkä päivällä lentävää nuolta, et ruttoa, joka liikkuu pimeässä, et tautia, joka riehuu keskellä päivää. Hän antaa enkeleilleen käskyn varjella sinua, missä ikinä kuljet, ja he kantavat sinua käsillään, ettet loukkaa jalkaasi kiveen.”
Ps. 91:4-6, 11
Toipuessani rankoista syöpähoidoista 2009 kesällä, kävin kuvamaassa kyseisen tapahtumapaikan. Oli aikaa muistella menneitä, Enkelin lohduttavaa ja rohkaisevaa kohtaamista vuosikymmenten takaa. Hänellä on ollut todella paljon työtä elämäni matkan varrella.
25.2.2020
Kaupan kassajonossa elokuussa 2011 sattui erikoislaatuinen episodi. Jonossa oli virinnyt keskustelu vedestä ja vesipullosta hiukan jo ikääntyneen herramiehen kanssa. Hän halusi jatkaa alkanutta keskustelua, kunhan saimme ostokset maksettua. Mielessäni ajattelin, että joskus toiste. Sain maksettua ostokseni ja kiirehdin milteipä juoksujalkaa autolle lähtien liikkeelle. Häivähdyksenomaisesti huomasin sivuikkunasta, kuinka kyseinen mieshenkilö heilutti minulle kaupan pihamaalla. Minun oli kaarrettava auto takaisin parkkiruutuun. Mies riensi juoksujalkaa autolleni ja tempaisi etuoven auki istuutuen muitta mutkitta apumiehen paikalle. Sanoin, että sitten puhutaan Jeesuksesta, ei muusta. Keskustelimme todella Jeesuksesta ja Hänen työstään meidän edestämme ja tähtemme. Tapaaminen päättyi Herran siunaukseen. Markuksen evankeliumin sanat: ”Aika on täyttynyt, Jumalan valtakunta on tullut lähelle. Kääntykää ja uskokaa hyvä sanoma!” Tämä mieshenkilö sai armon uskoa hyvän sanoman ja ottaa Jeesuksen vastaan elämäänsä.
”Ja avuksesi huuda minua hädän päivänä, niin minä tahdon auttaa sinua, ja sinun pitää kunnioittaman minua.” Ps. 50:15
”Armosta Jumala on teidät pelastanut antamalla teille uskon. Pelastus ei ole lähtöisin teistä, vaan se on Jumalan lahja. Se ei perustu ihmisen tekoihin, jottei kukaan voisi ylpeillä.” Ef. 2:8-9
Tiemme erkanivat ja jatkoimme matkaamme kumpikin omille tahoillemme. Tämä todistaa väkevästi, että Herra elää ja vaikuttaa Pyhässä Hengessä keskuudessamme ja haluaa, että jokainen saisi kuulla hyvän sanoman ja ottaa sen vastaan.
12.1.2020
…fanitan Raamattu kannesta kanteen ohjelmaa, jota saan seurata `puhelimestani´ silloin kun on sopiva hetki hiljentyä Sanan äärellä. Olen nyt kuuntelemassa radiopastori Jukka Norvannon opetusta Jaakobin kirjeen luvuista 3 ja 4. Ajattelen siinä olevan todella tärkeää asiaa miten kieltämme ja sanoja käytämme. (Jaakob 3: Pitäkää kielenne kurissa ja luku 4: Maailman ystävä on Jumalan vihollinen.)
Ihmetellen olen seurannut aihetta ´vihapuhe´ meillä ja muualla maailmassa, ja mitä se on saanut aikaan. Jaakobin kirje olisikin oivallinen seminaariaihe kaikille suomalaisille, ja erityisesti kansamme asioista päättäville, kuin ´tulevaisuuden toivojemme´ opetustehtävistä vastaaville henkilöille. Sanonta ´mitä isot edellä, sitä pienet perässä´ toimii edelleen.
”Raamattu kannesta kanteen -ohjelma sisältää radiopastori Jukka Norvannon yli 1400 raamattuluentoa Vanhasta ja Uudesta testamentista. Hän on opettanut Raamattua radiossa vuodesta 1997 alkaen. Medialähetysjärjestö Sanansaattajat (Sansa) on ev.lut. kirkon lähetysjärjestö. Se on erikoistunut sähköisten viestinten välityksellä tehtävään lähetystyöhön kansoille, joita on muuten vaikea tavoittaa. Sansa kustantaa kristillisiä radio- ja tv-ohjelmia lähes 40 kielellä.”
Ohjelma on ladattavissa maksutta Raamattu kannesta kanteen (Rkk) – sovellus.
9.12.2019 …Babylonin jumalat sortuvat, Herra pysyy. Kiitetään rauhan ajasta, kiitetään Jumalan sanasta, johon saamme uskossa ja totuudessa tänäänkin luottaen tarttua. Kuule minua, Jaakobin suku, koko Israelin heimon jäännös! Teidän vanhuutenne päiviin saakka minä olen sama, vielä kun hiuksenne harmaantuvat, minä teitä kannan. Niin minä olen tehnyt ja niin yhä teen, minä nostan ja kannan ja pelastan. Jes. 46:3-4
11.10.2019 …tänään oli se Herran päivä, että äidin kanssa kävimme ”kasvokkainen” ylisukupolvisia taakkasiirtymä noin 70 vuoden ajanjaksolta rakkauden, rauhan ja ymmärryksen hengessä. Tänään oli se päivä kun ensimmäisen kerran äidin kanssa rukoilimme yhdessä. Kiitos Ihmeellisen Jeesuksen!
9.10.2019
Kirje hebrealaisille 12:15 …pitäkää huoli siitä, ettei yksikään hukkaa Jumalan armoa eikä mikään katkeruuden verso pääse kasvamaan ja tuottamaan turmiota, sillä yksikin sellainen saastuttaa monet.
Viikonlopun Hiljaisuuden retriitti johdatteli minut pohtimaan kysymystä: miksi äidin syntymäpäiväjuhlat herättää minussa vahvoja vihan tuntemuksia/käyttäytymistä. Jumalan sana paljasti karvaan totuuden; katkeruuden juuriverso. Edesmennyt ja arvostettu psykiatri ja psykoanalyytikko Martti Siirala kiteytti taakkasiirtymän käsitteen -60 luvulla näin: ”Se mikä ei tule yhdessä jaetuksi, tulee jonkun kannettavaksi, taakkasiirtymäksi”.
Olen kiitollinen että sain armon tiedostaa, tunnistaa ja tunnustaa Jumalan edessä katkeruuteni juurisyyn, joka liittyi lapsuuteeni ja kasvattajieni ymmärtämättömyyteen. ”Joka aamu on armo uus”, kiitos Jeesus että armo kantaa.
————————————————————————————————————————————
Paavali rohkaisee meitä tänäänkin; Ensimmäinen kirje korinttilaisille 15:56-58 ”Kuoleman pistin on synti, ja synnin voimana on laki. Mutta kiitos Jumalalle, joka antaa voiton meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta! Olkaa siis vahvoja ja järkähtämättömiä, rakkaat veljeni, ja tehkää aina innokkaasti Herran työtä. Tietäkää, ettei Herra anna teidän työnne mennä hukkaan.
”Rukoillaan edelleen Kristuksen kirkon puolesta. ”Kirkko on avoin kaikille, mutta ei kaikelle” lausui taannoin arvostettu Mikkelin hiippakunnan piispa.
Iloitsen Raamattu kannesta kanteen ohjelmasta, jossa Radiopastori Jukka Norvanto opettaa Jumalan sanaa raittiisti ja rakentavasti. Kannattaa ladata maksutta matkaevääksi.
Herra kokoaa kansansa: Jesaja 43:1-7 Ja nyt – näin sanoo Herra, joka sinut loi, Jaakob, joka sinut muovasi, Israel: Älä pelkää. Minä olen lunastanut sinut. Minä olen sinut nimeltä kutsunut, sinä olet minun…
Marjatta Kanth-Ruusunen 